RAAMATUN LUOTETTAVUUS
Kristus-Akatemia lähtee siitä perusoletuksesta, että Raamattu on luotettava ja totuudenmukainen Jumalan ilmoitus ihmisille. Se on ”elävä ja voimallinen” (Hepr.4:12) Jumalan Sana paljastaen ihmisten sisimmät ajatukset. Se luo elämää, sillä Jeesus sanoi, että hänen sanansa ovat ”henki ja elämä” (Joh.6:63). Jos sinua mietityttää Raamatun luotettavuus, niin tältä sivulta löydät joitain faktoja ja ajatuksia Raamatusta, mitkä voivat auttaa sinua pääsemään alkuun etsiessäsi vastauksia kysymyksiin.
Esittely
Raamattu koostuu 66 kirjasta. Raamatun kirjoilla on yli 40 eri kirjoittajaa ja kirjat on kirjoitettu n. 1500 vuoden aikana. Raamattu on jaettu Vanhaan ja Uuteen testamenttiin. Vanha testamentti sisältää 39 kirjaa, jotka on kirjoitettu 1400 – 400 eKr. Uusi testamentti sisältää 27 kirjaa, jotka on kirjoitettu 50-100 jKr.
Vanhan Testamentin luotettavuus
Jumala puhui usein Vanhan Testamentin profeetoille, jotka kirjasivat Jumalan sanat muistiin. Samoin Vanhan Testamentin historialliset kirjoitukset olivat luotettavien Jumalan miesten kirjoittamia. Raamatussa on useita viittauksia siihen, miten Jumalan valitsemat profeetat ja palvelijat kirjoittivat muistiin Jumalan antamat käskyt tai sanat:
► Jumala itse kirjoitti kymmenen käskyä Liiton tauluihin (2 Moos.32:15-16)
► Mooses kirjoitti muistiin kaikki Herran Israelille antamat määräykset (2 Moos.24:4, 5 Moos.31:24-26)
► Mooseksen Lain kirjoista tehtiin kopioita (5 Moos 17:18)
► Samuel kirjoitti muistiin kuningaskunnan määräykset (1 Sam.10:25)
► n. 3800 kertaa Vanha testamentti käyttää ilmaisuja, kuten ”Näin sanoo Herra” (Jer.31:7) tai ”Jeremialle tuli tämä Herran sana” (Jer.18:1)
Jeesuksen aikana ei vielä ollut Uuden Testamentin kirjoja kirjoitettu, joten Jeesus ja apostolit käyttivät Vanhan Testamentin pyhiä kirjoituksia. Jeesus piti Vanhan Testamentin kirjoituksia ja profetioita luotettavana Jumalan ilmoituksena ja viittasi niihin usein. Alla on muutamia Raamatunkohtia, joissa Jeesus viittaa Vanhaan testamentin tapahtumiin, kirjoituksiin ja profetioihin:
► Jeesus sanoi, ettei pyhiä kirjoituksia voi tehdä tyhjäksi (Joh.10:34)
► Jeesus luki kotikaupunkinsa synagogassa pyhistä kirjoituksista Jes.61:1-2 ja samalla sanoi viitaten itseensä: "Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen." (Luuk.4:16-22)
► Jeesus vahvisti Jumalan lain (Matt.5:17-18)
► Jeesus vahvisti Mooseksen ja profeettojen kirjoitukset (Luuk.24:27,44-45)
► Jeesus vahvisti Jumalan luomistyön (Mark.13:19)
► Jeesus vahvisti miehen ja naisen luomisen (Matt.19:4-5)
► Jeesus vahvisti kertomuksen, jossa Jumala antoi mannaa Israelin kansalle erämaassa (Joh.6:48-51)
► Jeesus viittasi kertomukseen Joonasta valaan vatsassa (Matt.12:39-40)
► Jeesus puhui Mooseksesta ja palavasta pensaasta (Mark.12:26)
► Jeesus viittasi Sodoman ja Gomorran tuhoon (Luuk.17:28-30)
► Jeesus vahvisti kertomuksen Daavidista ja uhrileivistä (Luuk.6:3-4)
Paavali piti Vanhaa Testamenttia Jumalan ilmoituksena:
► Kirjoitukset ovat syntyneet Jumalan Hengestä (2 Tim.3:16)
► Jumala lupasi evankeliumin Jeesuksesta pyhien profeettojensa suulla Vanhan testamentin kirjoituksissa (Room.1:1-3)
Pietari piti Vanhaa testamenttia Jumalan ilmoituksena:
► Kristuksen Henki vaikutti Vanhan testamentin profeetoissa (1 Piet.1:10-11)
► Jumala Pyhän Hengen kautta inspiroi Vanhan testamentin profetiat (2 Piet.1:20-21)
Niin Jeesus kuin apostolit pitivät Vanhan Testamentin kirjoituksia luotettavana ja totuudenmukaisena Jumalan Pyhän Hengen inspiroimana ilmoituksena. Kristus-Akatemiassa yhdymme Jeesuksen ja apostoleiden todistukseen.
Uuden Testamentin luotettavuus [1]
Uusi testamentti sisältää Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumin, Apostolien teot, apostolien ja alkuseurakunnan johtajien kirjoittamat 21 kirjettä sekä Johanneksen Ilmestyksen. Evankeliumit perustuvat silminnäkijöiden todistuksille Jeesuksen elämästä. Apostolit ja heidän lähipiirinsä seurasivat läheltä Jeesuksen julkista toimintaa. Jeesuksen lähimpien apostoleiden ja silminnäkijöiden kertomukset Jeesuksen ja alkuseurakunnan elämästä kirjattiin evankeliumeihin ja Apostolien tekoihin.
Ennen Raamatun kanonisointia ensimmäisillä vuosisadoilla Jeesuksesta liikkui useita kirjoituksia varhaisen seurakunnan piirissä. Raamatun kaanon (kreikan sanasta kanon [κανων]) tarkoittaa ”mittaa”, ”mittakeppiä” tai ”standardia”. Sillä määritettiin Raamattuun hyväksyttyjen, ohjeellisiksi ja sitoviksi ymmärrettyjen kirjojen kokoelma. Raamatun kirjoituksiin viitattaessa kaanon tarkoittaa standardia, jolla varmistettiin kirjan Jumalallinen inspiraatio, luotettavuus ja totuudenmukaisuus. Kirjat, jotka arvioitiin Jumalan Hengen inspiroimiksi ja luotettaviksi, sisällytettiin Raamattuun.
Uuden Testamentin kirjoituksissa tuli täyttyä seuraavat kriteerit:
► Apostolinen alkuperä ja vaikutus
► Jumalallinen inspiraatio
► Yliluonnolliset tunnuspiirteet
Kirjat, jotka eivät täyttäneet näitä kriteerejä, jätettiin Raamatun ulkopuolelle. Osa näistä kirjoista koottiin apokryfikirjoihin. Miksi apokryfikirjoja ei hyväksytty Raamatun kaanoniin?
► Maantieteellinen ja historiallinen epätarkkuus
► Opetukset ovat ristiriidassa Jumalallisesti inspiroitujen kirjoitusten kanssa
► Yliluonnollisten elementtien puute
Vaikka apokryfikirjoja ei pidetä Jumalallisena ilmoituksena, löytyy niistä historiallista tietoa, mitä Raamattu ei sisällä.
Historialliset todisteet
Raamattu viittaa useisiin historiallisiin tapahtumiin ja henkilöihin. Niihin liittyviä arkeologisia ja historiallisia löydöksiä on runsaasti. Jos olet kiinnostunut, niin niistä voit lukea alla olevasta linkistä:
Raamatun Historiallinen Luotettavuus
Kristus-Akatemian lähtökohta
Voidaanko Raamattua pitää Jumalan antamana ilmoituksena ihmisille?
Onko Raamatulla sellainen Jumalallinen auktoriteetti, että sitä voidaan kutsua Jumalan Sanaksi, jonka tulisi ohjata ja johtaa elämäämme?
Voiko Raamattua pitää historiallisesti ja maantieteellisesti luotettavana ja tarkkana kuvauksena todellisista tapahtumista?
Kristus-Akatemiassa vastaamme kaikkiin näihin kysymyksiin kyllä. Raamatun ilmoituksen pohjalta lähdemme rakentamaan elämällemme perustaa, jonka päämääränä on läheinen ja rakastava suhde sekä siitä nouseva yltäkylläinen elämä Taivaallisen Isän ja Herran Jeesuksen kanssa.
Lähdeluettelo
[1] Suwandoko, R. & Duncan, D. 2000. p.118-136. The Bible and the Church. Springfield, Missouri: Global University.